Perjantai 13. huhtikuuta

Työelämän työnnöstä imuun

Tämän vuoden yhtenä kestoaiheena mediassa on ollut kestävyysvaje. Keskusteluissa on sivuttu ainakin opiskelijoiden pitkiä opiskeluaikoja, kotiäitien asemaa, varhaiseläkeläisten ja eläkeputkessa olevien tilannetta. Keskustelun positio on ollut ensisijassa syyllistävä suhteessa kaikkiin edellämainittuihin tahoihin. Opiskelijoiden pitäisi valmistua nopeammin, kotiäitien pitää lyhyempiä hoitovapaita ja eläkeikäisten eläköityä myöhemmin. Muutoin Suomen huoltosuhde kääntyy mahdottomaksi ja emme voi ylläpitää hyvinvointivaltiotamme.Suomen hallitus saavutti viimein jonkunlaisen kompromissin, jolla eläkkeelle siirtymistä saatiin hieman myöhäistettyä.Samalla todettiin kaiken olevan taas kunnossa ja keskustelu aiheesta lopetettiin.

Koko prosessin aikana ei huomiota kiinnitetty mielestäni oleelliseen asiaan oikeastaan kertaakaan! Minkä tähden suomalainen työelämä on sillä mallilla että sinne ei oikein haluta, eikä siellä jakseta oikein olla ja sieltä halutaan mahdollisimman pian pois? Työelämän ja sen pelisääntöjen tarkastelu kokonaisvaltaisesti jäi tässä keskustelussa täysin huomiotta.

Mikäli kestävyysvaje, huoltosuhde ja muutkin kansantaloudelliset työelämää mittaavat mittarit saataisiin pitkällä tähtäimellä sojoittamaan oikeaan suuntaan, olisi syytä kiinnittää huomiota työssä viihtymiseen, mielekkääseen työhön ja oikeanlaisiin sekä oikeudenmukaiseksi koettuihin palkitsemisjärjestelmiin ja palkkoihin.

Nykyinen työntö työelämästä pois on mahdollista kääntää imuksi työelämään. Burn out voidaan Tapio Malisen termillä muuttaa burn inniksi!

torstai 18.08.

Otin tänään käyttöön uuden kotisivuni. Tekniikan ja palvelutarjonnan edistyessä se onnistuu jo ihmisiltä, jolla ei ole erityisempää ITC- hallintaa. Uuden aloittaminen tuo aina uudenlaista energiaa elämään. Jännitystä ja kutinaa vatsanpohjaan. Odotushorisontti on laaja tässä vaiheessa. Skenaarioissa on koko skaala käytössä, aina pahimmasta skenaariosta "taivas on vain rajana" -tyyppiseen ajatteluun. Totuus löytyy usein kuitenkin jostain skaalauksen keskeltä...
Uuden aloitus tuo mukanaan aina hyviä ja huonoja elementtejä. Epävarmuus on myös termi joka sopii hyvin mukaan kuvaan. Epävarmuuden sietämisestä muutoksessa onkin tullut yksi keskeisiä asioita tässä alati muuttuvassa työelämässämme ja laajemminkin yhteiskunnassa. Se on samalla siirtymää mukavuusalueelta epämukavuusaluelle. Olotila on ambivalentti, koska samalla ilmassa on runsaasti myös uutta luovaa ja positiivista energiaa. Ilman epävarmuutta ja sen mukanaan tuomaa epämielusaa olotilaa ei mielestäni ole mahdollistakaan synnyttää mitään aidosti uutta ja eteenpäinvievää, vaan ainoastaan vanhoja ajatuksia uusilla nimillä. Uskalla heittäytyä epävarmaan!